Tieteen ja toivon talossa

Helsingin Kaivopuistoon saneeratun ”tieteen ja toivon talon” ponnisteluissa kohti ekologisempaa ja kestävämpää tulevaisuutta on mukana myös AV-urakasta vastannut Studiotec.

Puistokatu 4:n suojeltu huvila on läpikäynyt koko rakennuksen mittaisen saneerausprojektin. Talo nykyisessä muodossaan rakennettiin Kaivopuiston laitaan 1890-luvun alussa, jolloin siihen muutti aikansa tunnetuin suomalaisnäyttelijätär Ida Aalberg. Reilusti yli satavuotinen historia uhkasi päättyä nolosti kosteusvaurioihin ja lahoaviin lankkuihin, kunnes Tiina ja Antti Herlinin säätiö osti talon kaupungilta ja aloitti siinä yli kaksivuotisen peruskorjaushankkeen.

Se saatiin päätökseensä viime kesänä, ja nyt on eletty ”pilottivuotta”. Talossa työskentelee ja toimii ilmasto- ja ympäristöasioihin, kiertotalouteen sekä luonnonvarojen käyttöön erikoistuneita yrityksiä, organisaatioita ja muita toimijoita. Huvilassa on viisi vuokrattavaa tilaa ja ravintola.

Puistokatu 4:n käyttöönoton jälkeen Studiotec on tehnyt järjestelmiin muutos- ja päivitystöitä. Talopäällikkö Vesa Hoikan mukaan kaikki on nyt valmista. Paitsi että tuskin mikään ikinä voi olla ”valmista”.

”Yhtenä kantavana ideologianamme on nimenomaan vaalia keskeneräisyyttä. Tämä tarkoittaa sen hyväksymistä, että kaikki on aina enemmän tai vähemmän muutoksen tilassa. Koska asiat kehittyvät ja paranevat, ei ole tarkoituskaan löytää pistettä, jossa kaikki olisi lopullisesti valmista”, Hoikka selittää.

Projektimyyjä Jarmo Tuononen Studioteciltä jatkaa, että suunnitelmille ja toteutuksille oli tietty, selkeä selkäranka, mutta sitä on totisesti trimmattu suuntaan ja toiseen.

”Prosessi on ollut hyvin vuorovaikutteinen, ja elänyt matkan varrella. Mutta hyvin kaikki on sujunut ja koko ajan olemme edenneet aikataulun puitteissa, vaikka muun muassa laitetyyppejä ja jopa -merkkejä on vaihdettu”, Tuononen kuvailee.

Kaikki tilat ja järjestelmät ovat olleet jo jonkin aikaa kovassa käytössä.

”Alkuperäinen AV-suunnitelma, joka ei ollut Studiotecin tekosia, oli lopulta yläkanttiin mitoitettu. Joka tilaan oli piirretty näyttöä, kaiutinta ja etäyhteyttä. Aloimme karsia ja järkevöittää suunnitelmia suhteessa tilojen käyttöön. Kun Studiotecille sitten palautettiin ehkä jo neljäs pitkä Excel-taulukko, josta olimme taas poistaneet jotain ja lisänneet ehkä jotain muuta, en voinut muuta kuin kiitellä heitä joustavuudesta”, Hoikka hymyilee.

”Varsinkin projektin mittakaava huomioiden kaikki on sujunut hienosti. Tuonosen sekä projektipäällikkö Pauli Lamsijärven tiimien toiminnassa vaikuttavinta onkin ollut ehkä juuri joustavuus.”

Talon ensimmäisen kerroksen kolmesta kokoustilasta löytyy peruskokoustekniikka isoine näyttöineen ja kameroineen, ja tilat kytkeytyvät talon laajuiseen audiojärjestelmään. Videoneuvottelulaitteistot ja langaton BenQ InstaShow -esitysjärjestelmä kuuluvat varusteluun.

Toisen kerroksen Jumppasali on vuokrattavista tiloista kookkain. Sieltä löytyy projektori, lähes nelimetrinen valkokangas, 65-tuumainen näyttö, langaton esitysjärjestelmä ja JBL:n pilarikaiuttimet. Laitekaappi kätkee sisäänsä audion DSP:n ja vahvistimet, HDMI-matriisin, induktiosilmukkavahvistimen ja LAN-kytkimet.

Jumppasalia (alla) koristaa ikivanha pystyhirsiseinä, mutta tekniikkansa puolesta tila taipuu nyt etäkokoustamiseen, leffailtaan ja jopa pieniin keikkoihin. Istumapaikkoja on 20-40, seisten kapasiteetti venyy 60 henkeen.

Koska AV-suunnittelu alkoi koronakaudella, oli tuoreessa muistissa, mitä on tarvittu ja saatetaan tarvita tulevaisuudessa. Hybridikokousvalmiudesta tuli suunnittelun johtotähtiä. Myös striimaustarpeet tuntuvat lisääntyvän jatkuvasti, ja Studiotecin kanssa neuvotellaankin nyt kokouslaitteistoihin linkitettävistä striimauspalveluista.

Remonttia tehtiin vain likimain pakollinen määrä, koska talon historiaa haluttiin jättää näkyviin mahdollisimman paljon. Esimerkiksi ilmanvaihto on yhä painovoimainen, mikä edellyttää tuulettamista ikkunoiden kautta. Kivijalkaansa lukuun ottamatta talo on lisäksi puurakenteinen, ja äänieristys alkuperäistä vastaava – siis vähäinen.

Toisaalta yhteisöllisyyden nimiin vannovan talon henkeen ei omiin kammioihin käpertyminen sovikaan. Hoikka toivottaa myös suuren yleisön tervetulleeksi talon kirjastohuoneeseen (yllä) ja alakerran ravintola Elmin pöytien ääreen tutustumaan toisiinsa ja jakamaan uusia ajatuksia. Talo on auki maanantaista lauantaihin.

Puistokatu 4:n teknisistä erikoisuuksista Studiotecin Lamsijärvi mainitsee, että vaikka kaiutinjärjestelmä on pääosin Genelecin, esimerkiksi ulkokaiuttimet ovat JBL:n. Niiden avulla taustamusiikkia voidaan soittaa terassilla asti. Audiota voidaan ohjata myös iPadilla.

”Ullakkokerroksen tutkijoiden Tiedevintti (alla) on myös varustettu 65-tuumaisella näytöllä ja etäyhteystekniikalla”, Lamsijärvi lisää.

Toisen kerroksen toimijoilla äänijärjestelmään liittyy QSC:n kautta hallittava taustamusikki. Hoikka muistuttaa, että kaikkia tiloja ei ollut tarkoituksenmukaista varustaa itsenäisesti kaikella mahdollisella tekniikalla, vaan nämäkin toimijat voivat käyttää esimerkiksi Jumppasalin laitteistoa tiettyihin tarpeisiinsa.

”Pilottivuosi on osoittanut, että koko talon tekniikkaa pystytään pyörittämään parin kolmen henkilön porukalla. Opettelun paikkoja tässä on ollut itse kullekin, vaikka laitteisto onkin viimeisen päälle uutta ja erittäin hyvin yhteensopivaa”, Hoikka kertoo.

”Tutustuttuani studioteciläisiin olen kuitenkin monesti iloinnut siitä, että osoitekirjassani on nyt useampikin AV-alan kova asiantuntija, jolle voin tarvittaessa pirauttaa, ja kysyä miten missäkin asiassa kannattaa toimia. Heiltä olemme saaneet paljon tukea ja apua”, Hoikka kehaisee.

Yhteispelin sujuvuudesta kielii sekin, että talon varustelua ja järjestelmiä kehitetään kaiken aikaa eteenpäin nimenomaan Studiotecin kanssa.

Hoikalle talon yksi ylpeilyn aihe on Jumppasalin monikapselinen älymikrofoni.

”Mikki poimii äänen käytännössä mistä tahansa salin nurkasta, ja tasoittaa vaihtelua äänilähteiden välillä. Etäyhteyden päästä on saatu kiittävää palautetta siitä, kuinka hyvin kokouksen ääni kuuluu – vaikka yksi osallistuja puhuisi hiljaisella äänellä huoneen perältä ja toinen lujaa mikrofonin alta.”

Toinenkin ilonaihe tulee hakematta mieleen.

”Vanhojen hirsiseinien sisällä musiikkitoisto kuulostaa todella hyvältä. Kun on laadukkaat kaiuttimet, tuntuu kuin käsitettä ’liian kovaa’ ei olisi edes olemassa. Kaikki vain kuulostaa niin mahtavalta. Talo soi jo itsessään kuin unelma.”

Kuvat Joel Haapamäki. Ilmapallokuva Eetu Ahanen.