Valotaide valtaa Kruunuvuorenrannan

Helsingin uuden Kruunuvuorenrannan kaupunginosan suunnittelussa korostuu taiteen merkitys. Studiotec toteutti Lorentzinkujan Satu-valoteoksen Martinin ja ETC:n kalustolla.

Ympäristö- ja arkkitehtuurivalaistuksen merkitys moninaisine hyötyineen tunnustetaan yhä laajemmin, ja niin sanottua prosenttiperiaatetta noudattavassa kaupunkisuunnittelussa tietty osa kiinteistöjen rakennuskustannuksista käytetään ympäristötaiteen hankintaan. ”Prosenttitaide” näkyy erityisen hyvin Helsingin Kruunuvuorenrannassa, jonne toteutetaan runsaasti valoteoksia.

Kruunuvuorenrannan Lorentzinkujan varrella sijaitsevien YIT:n rakennuttaman kahden taloyhtiön – Loggian ja Lorentzin – ympäristöön on valmistunut lokakuussa kuvataiteilija Jaakko Niemelän sekä runoilijakaksikko Henriikka Tavin ja Mikael Bryggerin teos Satu, jonka teknisestä toteutuksesta vastaa Studiotec. Lisäksi teosta toteuttamassa on ollut Sitowise Oy.

Goboprojisoinneista on tulossa yleistyvä tapa valaista asuinympäristöjä. Esimerkiksi Tampereelle Virontörmän kaupunginosaan Studiotec toteutti hiljattain laajan valotaideteoksen vastaavantyyppisellä Martin/ETC-kalustolla – tosin täysin erilaiseen lopputulokseen päätyen. Kruunuvuorenrannan Satu-valoteoksessa kulkureitille projisoidaan ulkokäyttöön soveltuvilla gobo-valaisimilla kokeellista runoutta, joka muuntuu tiettyjen parametrien mukaan.

Valoteoksen kokonaiskonseptista vastannut Niemelä kutsui avukseen kaksi runoilijaa, joiden kokeellisia runoja on levittäytynyt ympäristöön aiemminkin. Kolmikon kesken syntyi abstrakti satu, jonka muuttuvat avainsanat projisoidaan katuun.

Keskeinen osa teknistä toteutusta oli valittu jo teoksen suunnitteluvaiheessa. ”Tarkoitus oli alun perinkin toteuttaa teos Martinin kalustolla, koska tiesin että se tarjoaa mahdollisuuden käyttää jopa kuutta ohjelmoitavaa goboa per valaisin”, Niemelä kertoo.

Suunnittelua tehdessään Niemelä oli siis jo tietoinen parhaasta projisointiratkaisusta, mistä oli joustavaa edetä pohtimaan valaisimien ohjausta ja teoksen teknistä toteutusta Studiotecin kanssa. Jami Lehtonen Studioteciltä kertoo, että Kruunuvuorenrannassa ei rakennusvaiheessa oltu huomioitu valotaiteen edellyttämää kaapelointia kiinteistöjen talojen välillä, joten uusien katujen auki repimisen sijaan valaisimien ohjaus ratkaistiin Wireless DMX:n järjestelmän avulla.

ETC:n Mosaicin ohjauskäskyt siirretään Wireless DMX:n päätelaitteiden kautta kuhunkin rakennukseen, joiden sisällä signaali jatkaa kaapeleissa valaisimille. Projisointiin käytetään Martinin Exterior Projection 500-valaisimia, joita on sijoitettu viiden kerrostalon katoille, kullekin yhdestä kolmeen kappaletta.

Langattoman ohjauksen saattaminen käyttövarmaksi aiheutti alkuun pähkäilyä.

”Langaton DMX käyttää samoja taajuuksia kuin langaton netti, jollainen löytyy uusista kiinteistöistä joka ainoasta asunnosta. Antennien sijoitusta jouduttiin miettimään tarkkaan, DMX:n järjestelmä itsessään etsii sitten kyllä parhaita lähetystaajuuksia tarpeen mukaan”, Lehtonen kertoo.

Lorentzinkujan Satu ei ole mikään pimeän vuodenajan tilapäinen installaatio vaan pysyvä asennus, jonka käynnistyminen ja pysähtyminen on kellotettu auringonnousun ja -laskun mukaan ympäri vuoden. Suomen vuodenkierron kovinkin erimittaisten öiden lisäksi Lehtosen mielestä on paikallaan miettiä myös vaihtuvia kelioloja kunkin vuodenajan sisällä.

”Olisiko esimerkiksi tarvetta lumitunnistimelle, joka säätäisi lamppujen tehoa automaattisesti?”, Lehtonen pohtii.

Jaakko Niemelä on arkkitehtuuri- ja ympäristövalaistuksesta kiinnostunut kuvataiteilija, joka ei nyt halunnut luoda valolla kuvia, vaan sanoja. Tekstiin nojaavasta muodosta huolimatta tässäkin on kyse valotaiteesta.

”Näen tämän visuaalisena ympäristötaiteena, koska teosta ei voi kokea samalta seisomalta, vaan täytyy kulkea koko matka – kokonaisuus muodostuu vasta eri pisteiden summana.”

Ajatuksena on myös, että sanoista syntyy ehkä kuvia kokijan mielessä, ja nuo kuvat voivat olla jokaisella hyvinkin erilaisia. Teos rakentuu kymmenistä sanapareista, jotka muodostavat Lorentzinkujalle abstraktin sadun.

Kulkureitti elää ja muuttuu tekstin mukana, sillä vaihtosykli on eri mittainen kussakin valaisimessa. Nopeimmassa vaihtoaika saattaa olla vain puolisen tuntia, hitaimmassa yli kolme. Käynnistämisensä jälkeen teos alkaakin muuntua yhä satunnaisemmaksi, mikä kannustaa kulkijaa kehittelemään tarinaa itse ja täyttämään sanojen väliin jääviä aukkoja.

Jokaiseen valaisimeen asennetun kuuden gobon teksteillä on oma teemansa: esimerkiksi tarinan alkupiste, jokin sen tietyistä käännekohdista tai lopetus. Kun valaisimilla on selkeät roolit, sadun osaset sopivat toisiinsa olipa niiden sattumanvarainen yhdistelmä mikä tahansa.

”Periaatteessa joka kerta reittiä kulkiessa sanaparit ovat toisenlaiset. Kulkija alkaa itse kuvitella ja keksiä tarinaa sanojen ympärille. Jos yksi sanapari kertoo, että ’polulle – älä’, niin herää kysymys, että miksi ei. Ja perään voi nousta ajatus, että pitäisikö sittenkin?”

Niemelä huomauttaa, että sadun sanasto ottaa huomioon myös lapset. Tekstistä muokattiin tarkoituksella sellainen, että se puhuttelisi kaikenikäisiä kulkijoita.

Jaakko Niemelä kiittelee projektin yhteen hiileen puhaltanutta työryhmää, jonka ytimeen runoilijoiden lisäksi kuuluivat Studiotecin Jami Lehtonen ja Sitowisen Anssi Mäkinen, joka huolehti muun muassa gobojen perspektiivikorjauksista ja -kohdistuksista.

Niemelä paljastaa, että Lorentzinkujan teoksen valmistuminen toimeksiantopäivästä laskien venähti poikkeuksellisen pitkäksi. Rakentaminen lykkääntyi, eikä teosta luonnollisesti ”päästy ripustamaan” ennen kuin kun talot ympäristöineen olivat valmiit. Siinä vierähti seitsemän vuotta.

”Se vaati pitkää pinnaa”, Niemelä hymähtää, nyt jo huojentuneena. ”Yleensä vastaavassa projektissa menee vuosi tai korkeintaan kaksi.”

Taiteilijalla on jo työn alla seuraava valoteos Kruunuvuorenrantaan. Tarkoituksena on, että se valmistuu nopeammin kuin seitsemässä vuodessa. Se tulee myös olemaan kuvallisempi kuin nyt nähty Satu.

”Gobo-valaisimia tulen kyllä siinäkin käyttämään”, Niemelä vihjaa.