Peter Stråhlmanista yrittäjäneuvos
Studiotecin perustaja ja entinen toimitusjohtaja, nykyään yrityksen hallituksessa vaikuttava Peter Stråhlman on nimitetty yrittäjäneuvokseksi.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb myönsi virkaan astuttuaan melko lailla ensitöikseen arvonimen 99 ansioituneelle kansalaiselle. Yrittäjäneuvoksen arvonimen saaneen kolmen nimen joukkoon kuuluu Studiotecin perustaja Peter Stråhlman.
Yrittäjäneuvoksen arvo ei olisi voinut langeta Stråhlmanille paremmalla hetkellä, sillä tänä vuonna täyttyy 50 vuotta yrittäjänä. Suomalaisessa AV-bisneksessä poikkeuksellisen pitkä ja menestyksekäs taival yrittäjänä alkoi Matti Sarapaltion yhtiökumppanina MS-Audiotronissa vuonna 1974.
Peter kertoo, että hänet ja Sarapaltion yhdisti rakkaus musiikkiin ja soittamiseen – kuinkas muuten. Mutta tämän tarinan pohjiksi on hetkeksi kelattava edeltäneen vuosikymmenen puoliväliin.
”Soitin kitaraa koulubändeissä, joista menestyneimmäksi nousi Janks – alun perin Young Ones. Bändimme keikkui nuortenlehti Stumpin Karvapäälistalla Top 10:ssä ja soitimme muun muassa Natsalla Blues Sectionin ja Topmostin lämppäreinä”, Stråhlman muistelee.
”Orastavasta menestyksestä huolimatta ei ollut tarkoitus ryhtyä ammattisoittajaksi, vaan piti hankkia myös ’oikea ammatti’. Ehkä perhetaustastakin johtuen aloin opiskella diplomi-insinööriksi Åbo Akademissa 1967. Valmistuin sieltä aikanani, joskaan en ole tehnyt inssin töitä päivääkään”, Stråhlman nauraa.
Opintojensa puolivälissä Stråhlman lähti työharjoitteluun ulkomaille. 1970-luvun taitteen Yhdysvaltoihin häntä veti ennen kaikkea sikäläinen musiikki ja soittimet. Kun vuoden pesti Seattlessa päättyi, nuori Peter osti Greyhound Unlimited Travel -lipun – amerikkalaisten ”interrail-kortin” – ja lähti seikkailemaan pitkin poikin valtavaa maata. Joskin määrätietoisesti.
”Greyhound-bussit toimivat minulle päivisin kulkuvälineenä ja öisin hotellina. Kiertelin isojen kaupunkien musiikkikauppoja ja kävin maailmankuulujen audiovalmistajien tukikohdissa. Vierailin jo tuolla reissulla JBL:n tehtailla, jossa väitin hurjalla pokalla olevani musiikkilaitekauppias Suomesta.”
Luonnehdinta oli aikaansa edellä, mutta toteutti ennen pitkää itsensä – kuten hyvän ennustuksen tuleekin. Nuoruuden innolla Stråhlman onnistui luomaan Yhdysvalloissa hyviä suhteita, ja yrittäjyys alkoi ottaa ensiaskeleitaan vähän kuin onnenkantamoisena.
”New Yorkissa törmäsin käytettyjä soittimia diilaavaan George Melegaan, jolla oli nurkat väärällään kitaroita. George tuskaili, ettei myyntivarasto tuntunut hupenevaan ollenkaan, koska kaupanteon yhteydessä joutui ottamaan aina vaihdossa ostajalta aiemman kepin. Päässäni välähti, minulla olisi tuohon ratkaisu. Tajusin, että näillä soittimilla varustelisin Suomen kitaristien koko sen hetkisen ykköskaartin!”
Stråhlman alkoi tuoda soittimia Suomeen, roudaten niitä aluksi omin käsin koneessa matkatavarana, kuvion myöhemmin vakiinnuttua lentorahtina.
”Muutaman vuoden aikana toin kitaroita viitisenkymmentä. Sen ajan kuuluisuudet Nono Söderbergistä Antero Jakoilaan ja Eeki Mantereesta Pepe Willbergiin ostivat minulta näitä, pääasiassa Gibsonin 1950–60-luvun hienoja soittopelejä. Toin myös bassoja, muun muassa arvokkaan Fender Precisionin Topmostin ja Hullujussin Holle Holopaiselle.”
Yhtiökumppanit Sarapaltio ja Stråhlman 1977 Pariisin AES-näyttelyssä ”isojen poikien kasvislounaalla”.
Amerikan-seikkailujen jälkeen Stråhlman perusti Turussa Kaamos-yhtyeen, ja niissä vaiheissa Matti Sarapaltio kuuli, että Kaamoksen kitaristi tuo kitaroita maahan.
”Matin oman Smokings-bändin kitaristi kaipasi soittimia, ja Kaamos puolestaan tarvitsi laulukaappeja, joten päädyttiin vaihtokauppoihin. Noihin aikoihin Matti nikkaroi PA-kamojaan itse vielä munkkivuorelaisessa kellarissa.”
Siitä alkoi yhteisten bisneksien pohdinta: Stråhlman makaili Turussa opiskelijakämppänsä sohvalla puhelin korvassa ja kuunteli Sarapaltion juttuja aina pari tuntia kerrallaan, langan toisessa päässä kun oli sen verran suulas kaveri.
”Lähdin yhtiökumppaniksi Matin perustamaan MS-Audiotroniin, ja muutin perheineni Helsinkiin. Hankimme tilat Ruskeasuolta, ja Kiskontie 7:n myymälästä tuli suomalaisten muusikoiden sekä ääni- ja valomiesten legendaarinen kokoontumispaikka.”
Uusi yritys alkoi tuoda Amerikasta muun muassa Peaveyn vahvistimia, joihin rakennettiin perään muuntajat, jotta 110-volttiset styrkkarit eivät kärähtäisi Suomen verkkovirrassa. MS-Audiotronista kasvoi Suomen ensimmäinen moderniin äänentoistoon erikoistunut yritys, joka alkoi hoitaa äänentoistoa Ruisrockista Pori Jazziin, ja varusteli luonnollisesti keikkakuntoon myös ajan ykkösbändit Hurriganesista Wigwamiin.
Sekä tuontirepertuaari että henkilökunta kasvoivat nopeasti vuosikymmenen loppua kohti. Livepuolen kaluston rinnalle tuli Soundcraftia, Otaria ja muita studiomerkkejä. Näiden myötä MS alkoi paisua isoksi – ajan mittakaavassa ehkä liiankin isoksi – sillä väkeä oli lopulta jo kuudettakymmenettä henkeä.
Vuonna 1980 yrityskumppanukset panivat lusikat jakoon.
MS-Audiotronin kova ryhmä Kiskontien legendaarisen myymälän edustalla vuonna 1980, vähän ennen yrityksen jakautumista.
Sarapaltio jäi pyörittämään MS-Audiotronia, joka keskittyi soittimiin ja liveääneen, Stråhlman puolestaan perusti Studiotecin, johon siirtyivät luontevasti niin MS:n studiopuolen edustukset, niihin erikoistuneet myyjät kuin laitteita tarvitseva asiakaskunta Yleisradiosta alkaen. Myös yksityisistä äänistudiosta ja myöhemmin Radio Ykkösen ja Radio Cityn kaltaisista kaupallisista paikallisradioista tuli merkittäviä Studiotecin asiakkaita.
Asennusosaamisen kasvaessa Studiotecin toiseksi tukipilariksi maahantuonnin rinnalle alkoi nousta projektitoiminta. Kaksi huomattavaa alkuvuosien projektia olivat Svenska Teaterin sekä Helsingin Kaupunginteatterin äänijärjestelmät, joista jälkimmäinen – Suomen ensimmäinen Meyer Soundin järjestelmä – hankittiin Cats-suurmusikaalia varten.
Nuori toimitusjohtaja Studiotecin toimipisteessä Sininärhentiellä 1984 – huomaa sikarikuppi!
Studiotec toimi alkuun eri osoitteissa ympäri Espoota, kunnes yrityksen tukikohtana tänäänkin tunnettu Kuusiniemi 2:n kiinteistö rakennettiin Espoon Viherlaaksoon vuonna 1987. Miehistövahvuus oli noihin aikoihin parikymmentä henkeä.
Kotimaisten projektien ohessa Studiotec toteutti isoja kohteita suomalaisten rakentajien aliurakoitsijana Neuvostoliittoon, siihen asti kun Neuvostoliitto pysyi pystyssä. 1990-luvulla painopiste siirtyi Royal Caribbeanin ja sitten Carnival Cruise Line -varustamon risteilijöihin, joiden parissa puurtaminen nosti yritysryppään liikevaihdon paikoitellen yli 100 miljoonan markan.
Ryppääseen kuului sisaryhtiö Riskotec, ja myöhemmin tytäryhtiönä musiikkimaahantuojaliike Soundtools.
”Olen joskus kehaissut itseäni, että nämä firmat mukaan lukien olen yrittäjänä työllistänyt noin 2000 henkilötyövuotta.”
Riskotecin valoedustukset Avabista Strandiin siirrettiin taktisesti Studioteciin, jolloin Riskotec sai keskittyä ydinosaamiseensa näyttämömekaniikkaan.
”1990-luvulla Studiotec ja Riskotec tulivat valituiksi noiden Suomessa rakennettujen Karibian-risteilijöiden AV-tekniikan ja näyttämömekaniikan toteuttajaksi. Valtavista laivaprojekteista mieleenpainuvimpia olivat ehkä Grandeur of the Seas, Enchantment of the Seas, sekä aikanaan maailman suurimmat loistoristeilijät Voyager of the Seas sekä Explorer of the Seas, joihin toteutimme näyttämömekaniikan sekä kaiken AV-tekniikan – mukaan lukien äänentoisto, show-valaistus, projisoinnit ja muut.”
Mittakaavaltaan järeitä kuivan maan projekteja olivat kotimaisten taidemuseo Kiasman, Helsingin Musiikkitalon, Helsingin Kaupunginteatterin ja Helsingin jäähallin rinnalla myös ulkomaiset jäähallit muun muassa Hampurissa, Magnitogorskissa, Cherepovetsissa ja Kazanissa. Tuoreimpiin ja näkyvimpiin Studiotecin jättiprojekteihin kuuluu Helsingin keskustakirjasto Oodi, joka avautui viitisen vuotta sitten. Oodiin yritys toteutti valtavat määrät AV-tekniikkaa elokuvateattereista yleisäänentoistoon ja projisointiin. Studiotecin kunniakas perinne jäähallien toteuttajana on jatkunut viimeksi Tampereen upeassa Nokia Areenassa.
Hot Housen tilaamaa järeää SSL4000 -äänipöytää nostetaan studiorakennuksen yläkertaan Espoon Kilossa 1989.
Studiotec aloitti aikoinaan kolmen henkilön voimin, ja perustamisvuonna liikevaihto jäi alle miljoonaan. Peter Stråhlmanin johdolla Studiotecistä on kasvanut moderni ja tehokas, ja suuri mutta silti ketterä täyden palvelun AV-yritys, joka työllistää vakituisesti yli 60 henkilöä, ja välillisesti ja tilapäisesti moninkertaisen joukon. Nykyään Studiotec on maamme markkinajohtajia ammattiäänen, -kuvan ja -valaistuksen kaikilla osa-alueilla.
”Bisnes tänään on aaltoilevaa, mutta sellaista se on ollut aina. Me olemme onnistuneet rämpimään talouskriisien ja korona-aikojen läpi kuivin jaloin, koska Studiotecillä on ollut useita tukipilareita: on musiikkilaitteiden maahantuontia, studioiden varustelua ja isoja projektikohteita. Jos yksi osa-alue on tökkinyt, toinen on vetänyt. Ja ehkä on ollut tuuriakin matkassa, että näin on käynyt”, Stråhlman pohtii alkaen muistella laite-edustuksia, joita on tullut ja mennyt.
Nostalgian havinaa on esimerkiksi tuotemerkeissä Rane, Milab, Fairlight, Drawmer, Harrison, Linndrum ja Urei.
”Jo Audiotronin ajoilta periytyvistä talossa ovat edelleen Crown, Lexicon ja Soundcraft. JBL tuli hieman myöhemmin, ja tietysti koko Harman-konserni. Siinä keikauksessa saimme paljon, mutta luonnollisesti menetimmekin jotain.”
Osapuolet allekirjoittamassa eduskunnan informaatiojärjestelmän toimitussopimusta 1992, Stråhlman oikealla.
Peter Stråhlman miettii tänään, että johtavan tuotemerkin maahantuojana oli aikoinaan helppokin saada hyviä asiakkaita, mutta nykyään kilpailu on jo niin kovaa, että pitkäaikaisia asiakassuhteita ei viime kädessä ratkaise enää tuote eikä aina edes hinta, vaan hyvä palvelu.
Ja mikäs on palvellessa, kun omakin ura on alkanut harrastuksesta ja innostuksesta, soittajanuran kyljessä. Stråhlmanin mielestä olennaisinta onkin, että kaikki työntekijät pitäisivät siitä, mitä tekevät. Se puolestaan välittyy eteenpäin hyvänä palveluna.
”Kuvio tuntuu tänään sillä lailla muuttuneen, että tälläkin alalla ollaan enemmän bisneshenkisiä kuin takavuosina. Silloin näitä hommia tehtiin, koska tämä oli hauskaa ja kiintoisaa, nyt palaverissa vedetään ensimmäisenä Excel-taulukot esiin ja aletaan katsoa numeroita”, Stråhlman harmittelee.
Hänelle itselleen kyseessä on edelleen elämäntapa.
”Musiikki, kulttuuri, taide ja ylipäätään taiteilijoiden kanssa touhuaminen on ollut värikästä ja mielenkiintoista kautta aikojen.”
Yrittäjäneuvoksen arvon saanutta Peter Stråhlmania juhlittiin Studiotecin tiloissa kakkukahvien merkeissä keväällä 2024.
Syksyllä 2017 Stråhlman palkittiin Audio Visual Expo -tapahtumassa AV-alan elämäntyöpalkinnolla. Saman vuoden lopussa hän jätti toimitusjohtajan paikkansa seuraavalle sukupolvelle, ja on siitä lähtien vaikuttanut Studiotecin hallituksessa. Stråhlman on uskonut operatiivisen johdon uusiin, ammattitaitoisiin käsiin luottavaisin mielin.
”Ammattitaitoisen henkilökunnan ohella pitkä, vankka kokemuksemme audio-, valo- ja videolaitteiden tuonnista ja jälleenmyynnistä sekä vaativista projektitoimituksista yhdistettynä kykyyn seurata alan trendejä ovat tärkeimpiä valttejamme kilpailussa myös tulevaisuudessa”, Stråhlman uskoo eikä näe sille mitään estettä, etteikö Studiotec jatkaisi perheyrityksenä kauas tulevaisuuteen.
”Sitä mukaa kun pää pehmenee, omat tekemiseni ja kiinnostukseni sen sijaan suuntautuvat pikku hiljaa muille alueille”, Stråhlman vitsailee.
Näitä kiinnostuksen kohteita ovat muun muassa aktiivinen pyöräily, gastronomia – ja soittaminen! Stråhlman treenaa ja konsertoi säännöllisesti Grani Big Bandin riveissä.
Silloin yrittäjäneuvos Peter Stråhlmanin näpeissä soi vuosimallin ’66 Gibson 335.
